Vittu. mun exä tuli söpöttää mulle jtn terveellisist elämän tavoist. haistakkot paskan .s eväitti et joka päivänen dokaaminen, rööökin poltto jne ei oo terveellist ja et mä kuolen aikasemmin .ja vitut. kuollaa me kuitenki ni onks sil jtn välii..? et niinu kuollaaks me vähä aikasemmin vai vähä myöhemmin. kai se nyt periaattees on iha sama kuha elää elämänsä oli se sitte pitkä tai lyhyt, ni elää sen arvokkaasti. kuolla ei voi arvokkaasti mut elää voi sitöäkin arvokkaammin. toisaalt, jos sä niinku elät arvokkaasti ni sä tavallaa kuoletki arvokkaasti. oi tietää..

    Mä oon vaa oppinu taas elämäst jtn uutta. sen et elämää pitää arvostaa. vaik kaikki menis päin vittuu ni silti sitä pitää arvostaa. mä opin arvostaa elämää sen  jälkee ku mua uhattii lastenkodil. se pisti oikeesti miettii et haluunks mä pilata loppuelämäni viettämäl jossai saatanan lastenkodias vai elänks mä ensin elämäni himas siihe asti ku täytän 18 ja sit saan tehämitä haluun vai meenks mä lastenkotii johonki perseesee ja sit johonki sijaisperseesee. ja mä tulin siihen tuloksee et mä haluun viettää nuoruuteni kotona mielummin. vaik se oliski vaikeeta. mut mitä sitte? elämä on. ei voi mtn.

"Elämä ei oo aina ku joku vitun dna" kiitti jesse <3 toi lause piristi oikeesti. ja pisti miettii. elämä ei todellaka aoo ku joku vitun dna. elä elämää, elämä ei elä sun puolest. sun pitää osat nauttii siit vaik se oliski välil iha helvetin vaikeeta. se vaa pitää hyväksyy. tee elämästäs elämisen arvosta vaik se oliski esim. dokaamist tai muuta vastaavaa, hyvää tai pahaa.. kunahn sä saat elämöstäs mielusta ja kivaa. tee se keinoja kaihtamatta äläkä oo liian ankara itelles. kul aurinko paistaa risukasaankin :)

   Eile ku olin tallil mulle tuli kauhee vitutus. yhtäkkii vaa rupesin miettii mun entost hoitsuu ja menin iha hysteeriseks. mä tajusin kuin paljo mä sitä oon kaivannu ja kuinka mä oon melkee unohtanu sen . sillo mä tajusin et mitä mä siinäki nenetin. mä menetin jotai rakkainta ja tärkeintä. jotain minkä olisin halunnut pitää ikuisesti elämässää, mutta mun sydämmes se säilyy aina ja ikuisesti. se on varmaa. koskaa en tuu unohtaa ketää kenet oon menettäny. muistakaa se. mä rakastan teit aina, teitte te sit mitä tahansa, rakastan teit lopunelämäni, oli se sit kuin kauan tahansa.

  Mä rupeen pääsee t'st vitun masennuksest yli. pikku hiljaa. pikku hiljaa kaikki kääntyy paremmaks. iha varmasti kääntyy. mä hallun jättää kaiken paskan taakseni. vaik mikä olis. mäen haluu kokee sitä enää ksokaa. mä aijon päästä veitsest eroo lopullisesti. mä en haluu enää kiduttaa itteeni. en varmasti haluu. mä haluun va aoll aonnellinen ja jakaa onneni jonkun kanssa. se olis aika unelma. mut se ei ehk koskaa oo toteutettavis. mut veitsi. sitä mä en käytä enää ikinä. sen lupaan. tai ainaki lupaan yrittää olla käyttämättä. teijän avulla kullat. rakastan teit.  montakoha kertaa toiki on sanottu..iha vitun monta mutsanon sen viel kerran. rakastan teit kaikkii <33